Kylähistoriaa

Heinävaaran vaara-asutus on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, ja se on suomalaisessa kylätyypistössä asutuksen rakenteelta vaarakylää erinomaisesti edustava kylä.

Heinävaaran kylä mainitaan maakirjoissa ensimmäisen kerran 1618, jolloin siinä oli kaksi taloa. 1631 kylässä oli jo seitsemän tai kahdeksan taloa ja asukkaat olivat ortodokseja. 1600-luvun puolivälissä ortodoksit pakenivat Venäjälle ja tilalle tuli luterilaisia Savosta. Isonvihan jälkeen kylässä oli yli kymmenen taloa. Kylän vanhin osa näyttää sijainneen vaaran ylimmällä laella ja asutus alkoi levitä vaaran huipulta etelään sodan jälkeen 1720-luvulta alkaen.

Paljon taloja 1800-1900 -lukujen vaihteesta
Vanhimmat kylän rakennuksista periytyvät 1700-luvulta. Perinteistä maatilojen rakennuskantaa on säilynyt mm. Koljolan ja Piippolan pihapiireissä. Esimerkiksi Koljolan savusauna ja asuinrakennus ovat vuodelta 1849, ja muut rakennukset 1900-luvun alkupuolelta.
Heinävaaran entisen kyläkoulun vanha osa on vuodelta 1908 ja sitä vastapäätä on kaupparakennus vuodelta 1919.

Seurojentalon on Enosta siirretty 1926 ja sitä on laajennettu 1950. Sen vieressä on entinen puhelinkeskuksena toiminut 1930-luvun kauppatalo, jota on laajennettu ja muutettu, mutta julkisivun korjauksessa on säilytetty sisäänkäynnin ilme pilareineen. Talo on toiminut myös puhelinkeskuksena. Vastapäisellä rinteellä on ollut joskus hyppyrimäki.


Puustilan asuinrakennus puolestaan on vuodelta 1920 (saunasiipi -70), ja rakennuksen vanhin osa on dendrokronologisen tutkimuksen mukaan savutupa vuodelta 1827. Riihi ja aitta ovat mahdollisesti 1700-luvulta. Tilalla ollut kylän puhelinkeskus ja posti sekä jär-jestetty kyläiltamia 1900- luvun alussa. Tässä vain muutama esimerkki vanhasta säilyneestä rakennuskannasta kylällämme.

Vanha tie perustana
Kylän runkona oleva Tohmajärven vanha maantie on peräisin 1600-luvulta. Maakunnan historiallisesti merkittävintä tietä ryhdyttiin rakentamaan 1600-luvun loppupuolella Tohmajärveltä käsin pohjoiseen Kiihtelysvaaran suuntaan ja edelleen Heinävaaran kautta Kaltimon Niskaan saakka. Käsämästä Jaamankankaan kautta Pielisjoelle Mönnin kohdalle kulkenut Kruununtie tunnettiin jo 1600-luvulla. Mönnin tai Selkien kohdalla se yhtyi Tohmajärveltä Kaltimoon kulkeneeseen tiehen.

Vanha tielinja on yhä jäljitettävissä monin paikoin, vaikka se onkin pirstoutunut pätkiksi varsinkin Joensuun kaupunkiseudulla. Parhaiten vanhan tien tunnelma ja mittakaava on tavoitettavissa Kontiolahdella ja Kiih-telysvaarassa Jakokosken ja Heinävaaran välisellä osuudella.

Merkkejä muinaisuudesta
Heinävaarasta löytyy kalmistopellon kulttuuriperintökohde. Kalmisto-nimensä on pelto perimätiedon mukaan saanut siitä, että mökin perustuksia kaivettaessa on paikalta löytynyt ihmisen luita. Se, mistä mökistä on kyse, jää hämärän peittoon. Kyseessä on arveltu olevan Tiensivu-nimisen talon. Tämä talo sijaitsee kalmistopellon eteläpuolella. Ihmisluita on löytynyt myös Heinävaaran läpi kulkevan tien perustuksia tehtäessä Kalmistopellon kohdalta.
Lisäksi kylästä löytyy Siässynäkallio, paikka, jossa on perimätiedon mukaan sijainnut ortodoksinen tsasouna. Kasperinniemi puolestaan on kivikautinen auinpaikka Heinävaaran eteläpuolella Paavonlammen rannalla.

Lähteet:
Museovirasto 
Heinävaaran osayleiskaavan maisemaselvitys 31.8.2012, Joensuun kaupunki


Kirjallisuutta Heinävaarasta:
Heinävaaran kyläkirja - Entiset mänimet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi